osuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
osuminen (38)
- teonnimi verbistä osua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | osuminen | osumiset |
| genetiivi | osumisen | osumisten osumisien |
| partitiivi | osumista | osumisia |
| akkusatiivi | osuminen; osumisen |
osumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | osumisessa | osumisissa |
| elatiivi | osumisesta | osumisista |
| illatiivi | osumiseen | osumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | osumisella | osumisilla |
| ablatiivi | osumiselta | osumisilta |
| allatiivi | osumiselle | osumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | osumisena (osumisna) |
osumisina |
| translatiivi | osumiseksi | osumisiksi |
| abessiivi | osumisetta | osumisitta |
| instruktiivi | – | osumisin |
| komitatiivi | – | osumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | osumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
osumis- | |