opus

Suomi

Substantiivi

opus

1. (arkinen, vähättelevä) kirja

   Olipas tylsä ja pitkäveteinen opus.

2. klassisessa musiikissa tietyn säveltäjän teokselle annettu järjestysnumero säveltämis- tai ensiesitysajan perusteella

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	opus	opera
akkusatiivi	opus	opera
genetiivi	operis	operum
datiivi	operī	operibus
ablatiivi	opere	operibus

opus n. (yks. gen. operis, monikko opera)

1. työ, toimi, työskentely
2. teos, laitos (valmistyö)
3. teko

Liittyvät sanat

• opus est (+ inf.) on [tehtävä jtk]

Ranska

Substantiivi

opus m.

1. levy, albumi (musiikki)

   Onzième opus de Nicola Sirkis et sa bande – Sirkisin ja yhtyeensä 11. levy

Romania

Adjektiivi

opus m./n., opusă f., monikko: opuşi m., opuse f./n. (määräiset muodot: opusul m./n., opusa f., opuşii m., opusele f./n.)

1. vastakkainen, vasta-

Liittyvät sanat

• (verbi) opuse

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui opus
määräinen	opusului
monikko	unor opusuri
määräinen	opusurilor

opus n. (määräinen: opusul, monikko: opusuri, määräinen: opusurile)

1. (musiikki) opus