optiikka

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

optiikka (14-A)[1]

  1. valo-oppi, tieteenhaara, joka tutkii valon ja muiden sähkömagneettisten ilmiöiden ominaisuuksia
  2. (arkikieli) laitteen tai laitteiston valo-oppia soveltava kokonaisuus, geometrisen optiikan sovellus.
    Tässä kamerassa on erinomainen optiikka.
    Valomikroskoopissa on optiikalla ratkaiseva merkitys.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi optiikka optiikat
genetiivi optiikan optiikoiden
optiikoitten
optiikkojen
(optiikkain)
partitiivi optiikkaa optiikoita
optiikkoja
akkusatiivi optiikka; optiikan optiikat
Sisäpaikallissijat
inessiivi optiikassa optiikoissa
elatiivi optiikasta optiikoista
illatiivi optiikkaan optiikkoihin
optiikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi optiikalla optiikoilla
ablatiivi optiikalta optiikoilta
allatiivi optiikalle optiikoille
Muut
essiivi optiikkana optiikkoina
optiikoina
translatiivi optiikaksi optiikoiksi
abessiivi optiikatta optiikoitta
instruktiivi optiikoin
komitatiivi optiikkoine-
optiikoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A