opetteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
opetteleminen (38)
- teonnimi verbistä opetella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opetteleminen | opettelemiset |
| genetiivi | opettelemisen | opettelemisten opettelemisien |
| partitiivi | opettelemista | opettelemisia |
| akkusatiivi | opetteleminen; opettelemisen |
opettelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opettelemisessa | opettelemisissa |
| elatiivi | opettelemisesta | opettelemisista |
| illatiivi | opettelemiseen | opettelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opettelemisella | opettelemisilla |
| ablatiivi | opettelemiselta | opettelemisilta |
| allatiivi | opettelemiselle | opettelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opettelemisena (opettelemisna) |
opettelemisina |
| translatiivi | opettelemiseksi | opettelemisiksi |
| abessiivi | opettelemisetta | opettelemisitta |
| instruktiivi | – | opettelemisin |
| komitatiivi | – | opettelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opettelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opettelemis- | |