omistautunut
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
omistautunut (47)
- (johonkin) antaumuksellisesti sitoutunut tai perehtynyt
Ääntäminen[muokkaa]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: o‧mis‧tau‧tu‧nut tai o‧mis‧ta‧u‧tu‧nut
Etymologia[muokkaa]
- verbin partisiippimuodosta
Verbi[muokkaa]
omistautunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä omistautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omistautunut | omistautuneet |
| genetiivi | omistautuneen | omistautuneiden omistautuneitten |
| partitiivi | omistautunutta | omistautuneita |
| akkusatiivi | omistautunut; omistautuneen | omistautuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omistautuneessa | omistautuneissa |
| elatiivi | omistautuneesta | omistautuneista |
| illatiivi | omistautuneeseen | omistautuneisiin omistautuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omistautuneella | omistautuneilla |
| ablatiivi | omistautuneelta | omistautuneilta |
| allatiivi | omistautuneelle | omistautuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omistautuneena | omistautuneina |
| translatiivi | omistautuneeksi | omistautuneiksi |
| abessiivi | omistautuneetta | omistautuneitta |
| instruktiivi | – | omistautunein |
| komitatiivi | – | omistautuneine |