ohjastus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ohjastus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈohjɑst̪us/
- tavutus: oh‧jas‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ohjastus | ohjastukset |
genetiivi | ohjastuksen | ohjastusten ohjastuksien |
partitiivi | ohjastusta | ohjastuksia |
akkusatiivi | ohjastus; ohjastuksen |
ohjastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ohjastuksessa | ohjastuksissa |
elatiivi | ohjastuksesta | ohjastuksista |
illatiivi | ohjastukseen | ohjastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ohjastuksella | ohjastuksilla |
ablatiivi | ohjastukselta | ohjastuksilta |
allatiivi | ohjastukselle | ohjastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ohjastuksena | ohjastuksina |
translatiivi | ohjastukseksi | ohjastuksiksi |
abessiivi | ohjastuksetta | ohjastuksitta |
instruktiivi | – | ohjastuksin |
komitatiivi | – | ohjastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ohjastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ohjastus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä ohjastaa (ohjast- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. ohjastaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ohjastus Kielitoimiston sanakirjassa