nuorekkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nuorekkuus (40)
- se, että on nuorekas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnuo̯rekːuːs/
- tavutus: nuo‧rek‧kuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nuorekkuus | nuorekkuudet |
genetiivi | nuorekkuuden | nuorekkuuksien |
partitiivi | nuorekkuutta | nuorekkuuksia |
akkusatiivi | nuorekkuus; nuorekkuuden |
nuorekkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nuorekkuudessa | nuorekkuuksissa |
elatiivi | nuorekkuudesta | nuorekkuuksista |
illatiivi | nuorekkuuteen | nuorekkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nuorekkuudella | nuorekkuuksilla |
ablatiivi | nuorekkuudelta | nuorekkuuksilta |
allatiivi | nuorekkuudelle | nuorekkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nuorekkuutena | nuorekkuuksina |
translatiivi | nuorekkuudeksi | nuorekkuuksiksi |
abessiivi | nuorekkuudetta | nuorekkuuksitta |
instruktiivi | – | nuorekkuuksin |
komitatiivi | – | nuorekkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nuorekkuude- | |
vahva vartalo | nuorekkuute- | |
konsonantti- vartalo |
nuorekkuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan nuorekas vartalosta nuorekka- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on nuorekas
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nuorekkuus Kielitoimiston sanakirjassa