nuolija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nuolija (12)
- varrellinen pehmeä lasta, jolla voi kaapia taikinan kulhosta
- se, joka nuolee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuolija | nuolijat |
| genetiivi | nuolijan | nuolijoiden nuolijoitten (nuolijain) |
| partitiivi | nuolijaa | nuolijoita |
| akkusatiivi | nuolija; nuolijan |
nuolijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuolijassa | nuolijoissa |
| elatiivi | nuolijasta | nuolijoista |
| illatiivi | nuolijaan | nuolijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuolijalla | nuolijoilla |
| ablatiivi | nuolijalta | nuolijoilta |
| allatiivi | nuolijalle | nuolijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuolijana | nuolijoina |
| translatiivi | nuolijaksi | nuolijoiksi |
| abessiivi | nuolijatta | nuolijoitta |
| instruktiivi | – | nuolijoin |
| komitatiivi | – | nuolijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuolija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |