normalisointi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- normalisoiminen; se, että normalisoidaan
- (metallurgia) teräkselle tehtävä lämpökäsittely, jossa teräs hehkutetaan austeniitiksi ja annetaan jäähtyä hitaasti ilmassa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | normalisointi | normalisoinnit |
| genetiivi | normalisoinnin | normalisointien (normalisointein) |
| partitiivi | normalisointia | normalisointeja |
| akkusatiivi | normalisointi; normalisoinnin |
normalisoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | normalisoinnissa | normalisoinneissa |
| elatiivi | normalisoinnista | normalisoinneista |
| illatiivi | normalisointiin | normalisointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | normalisoinnilla | normalisoinneilla |
| ablatiivi | normalisoinnilta | normalisoinneilta |
| allatiivi | normalisoinnille | normalisoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | normalisointina | normalisointeina |
| translatiivi | normalisoinniksi | normalisoinneiksi |
| abessiivi | normalisoinnitta | normalisoinneitta |
| instruktiivi | – | normalisoinnein |
| komitatiivi | – | normalisointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | normalisoinni- | |
| vahva vartalo | normalisointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. normalisoiminen
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- normalisointi Kielitoimiston sanakirjassa