nokkavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nokkavuus (40)

  1. se, että on nokkava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnokːɑʋuːs/
  • tavutus: nok‧ka‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nokkavuus nokkavuudet
genetiivi nokkavuuden nokkavuuksien
partitiivi nokkavuutta nokkavuuksia
akkusatiivi nokkavuus;
nokkavuuden
nokkavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi nokkavuudessa nokkavuuksissa
elatiivi nokkavuudesta nokkavuuksista
illatiivi nokkavuuteen nokkavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nokkavuudella nokkavuuksilla
ablatiivi nokkavuudelta nokkavuuksilta
allatiivi nokkavuudelle nokkavuuksille
muut sijamuodot
essiivi nokkavuutena nokkavuuksina
translatiivi nokkavuudeksi nokkavuuksiksi
abessiivi nokkavuudetta nokkavuuksitta
instruktiivi nokkavuuksin
komitatiivi nokkavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nokkavuude-
vahva vartalo nokkavuute-
konsonantti-
vartalo
nokkavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan nokkava vartalosta nokkav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]