noja

Wikisanakirjasta
Katso myös: nöja

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

noja (10)

  1. jokin, jota vasten voi nojata
    Pöydästä saa nojan kun joutuu kulkemaan liukkaalla lattialla.
    Lapiohommista voi levätä seisten pitämällä lapiota takana nojana.
  2. asento, jossa ollaan nojassa
    etunoja, kulmanoja
  3. (urheilu) curling-termi: heitto, jossa heitetty kivi jää toisen kiven etupuolelle kiinni siihen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈno.jɑ/
  • tavutus: no‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi noja nojat
genetiivi nojan nojien
(nojain)
partitiivi nojaa nojia
akkusatiivi noja;
nojan
nojat
sisäpaikallissijat
inessiivi nojassa nojissa
elatiivi nojasta nojista
illatiivi nojaan nojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nojalla nojilla
ablatiivi nojalta nojilta
allatiivi nojalle nojille
muut sijamuodot
essiivi nojana nojina
translatiivi nojaksi nojiksi
abessiivi nojatta nojitta
instruktiivi nojin
komitatiivi nojine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo noja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

etunoja, jalkanoja, kulmanoja, kyykkynoja, kyynärnoja, käsinoja, noja-asento, nojapuut, nojatuoli, oikonoja, päänoja, selkänoja, takanoja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • noja Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

noja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta noj
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta noj