nimmari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nimmari (6)[1]

  1. (puhekieltä) nimikirjoitus
  2. (puhekieltä) nimipäivä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnim.ma.ri/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: nim‧ma‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimmari nimmarit
genetiivi nimmarin nimmarien
nimmareiden
nimmareitten
partitiivi nimmaria nimmareita
nimmareja
akkusatiivi nimmari;
nimmarin
nimmarit
sisäpaikallissijat
inessiivi nimmarissa nimmareissa
elatiivi nimmarista nimmareista
illatiivi nimmariin nimmareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimmarilla nimmareilla
ablatiivi nimmarilta nimmareilta
allatiivi nimmarille nimmareille
muut sijamuodot
essiivi nimmarina nimmareina
translatiivi nimmariksi nimmareiksi
abessiivi nimmaritta nimmareitta
instruktiivi nimmarein
komitatiivi nimmareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nimmari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nimmari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6