neutralisoiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neutralisoiminen (38)
- teonnimi verbistä neutralisoida
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neutralisoiminen | neutralisoimiset |
| genetiivi | neutralisoimisen | neutralisoimisten neutralisoimisien |
| partitiivi | neutralisoimista | neutralisoimisia |
| akkusatiivi | neutralisoiminen; neutralisoimisen |
neutralisoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neutralisoimisessa | neutralisoimisissa |
| elatiivi | neutralisoimisesta | neutralisoimisista |
| illatiivi | neutralisoimiseen | neutralisoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neutralisoimisella | neutralisoimisilla |
| ablatiivi | neutralisoimiselta | neutralisoimisilta |
| allatiivi | neutralisoimiselle | neutralisoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neutralisoimisena (neutralisoimisna) |
neutralisoimisina |
| translatiivi | neutralisoimiseksi | neutralisoimisiksi |
| abessiivi | neutralisoimisetta | neutralisoimisitta |
| instruktiivi | – | neutralisoimisin |
| komitatiivi | – | neutralisoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neutralisoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
neutralisoimis- | |