neliöiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
neliöiminen (38)
- teonnimi verbistä neliöidä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | neliöiminen | neliöimiset |
| genetiivi | neliöimisen | neliöimisten neliöimisien |
| partitiivi | neliöimistä | neliöimisiä |
| akkusatiivi | neliöiminen; neliöimisen |
neliöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | neliöimisessä | neliöimisissä |
| elatiivi | neliöimisestä | neliöimisistä |
| illatiivi | neliöimiseen | neliöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | neliöimisellä | neliöimisillä |
| ablatiivi | neliöimiseltä | neliöimisiltä |
| allatiivi | neliöimiselle | neliöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | neliöimisenä (neliöimisnä) |
neliöimisinä |
| translatiivi | neliöimiseksi | neliöimisiksi |
| abessiivi | neliöimisettä | neliöimisittä |
| instruktiivi | – | neliöimisin |
| komitatiivi | – | neliöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | neliöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
neliöimis- | |