naru

Wikisanakirjasta
Katso myös: ŋaru
Wikipedia
Katso artikkeli Naru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Naru

Substantiivi[muokkaa]

naru (1)

  1. sitomistarkoituksiin valmistettu yksinkertainen tai kerrattu, tavallisesti kierretty lankamainen tuote
    Naru on läpimitaltaan 2–4 mm, korkeintaan 7 mm.
  2. (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: na‧ru

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naru narut
genetiivi narun narujen
partitiivi narua naruja
akkusatiivi naru;
narun
narut
sisäpaikallissijat
inessiivi narussa naruissa
elatiivi narusta naruista
illatiivi naruun naruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi narulla naruilla
ablatiivi narulta naruilta
allatiivi narulle naruille
muut sijamuodot
essiivi naruna naruina
translatiivi naruksi naruiksi
abessiivi narutta naruitta
instruktiivi naruin
komitatiivi naruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyppynaru, käynnistysnaru, manilanaru, naruhyppely, naruhyppy, narukeinu, narukerä, naruvyyhti, pakettinaru, paperinaru, pelastusnaru, pellinnaru, pyykkinaru, twistnaru, vetonaru

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naru Kielitoimiston sanakirjassa