naava

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

naava (9)

  1. mikä tahansa naavojen sukuun (Usnea) kuuluva jäkälien laji tai sellaisen muodostama organismi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑːʋɑ/
  • tavutus: naa‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naava naavat
genetiivi naavan naavojen
(naavain)
partitiivi naavaa naavoja
akkusatiivi naava;
naavan
naavat
sisäpaikallissijat
inessiivi naavassa naavoissa
elatiivi naavasta naavoista
illatiivi naavaan naavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi naavalla naavoilla
ablatiivi naavalta naavoilta
allatiivi naavalle naavoille
muut sijamuodot
essiivi naavana naavoina
translatiivi naavaksi naavoiksi
abessiivi naavatta naavoitta
instruktiivi naavoin
komitatiivi naavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuusennaava, naavajäkälä, naavaparta, riippunaava, tupsunaava

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • naava Kielitoimiston sanakirjassa
  • naava Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.