naava
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
naava (9)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnɑːʋɑ/
- tavutus: naa‧va
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naava | naavat |
genetiivi | naavan | naavojen (naavain) |
partitiivi | naavaa | naavoja |
akkusatiivi | naava; naavan |
naavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naavassa | naavoissa |
elatiivi | naavasta | naavoista |
illatiivi | naavaan | naavoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naavalla | naavoilla |
ablatiivi | naavalta | naavoilta |
allatiivi | naavalle | naavoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naavana | naavoina |
translatiivi | naavaksi | naavoiksi |
abessiivi | naavatta | naavoitta |
instruktiivi | – | naavoin |
komitatiivi | – | naavoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. mikä tahansa naavojen suvun jäkälä
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: naavoittua
Yhdyssanat[muokkaa]
kuusennaava, naavajäkälä, naavaparta, riippunaava, tupsunaava
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.