nössö

Wikisanakirjasta
Katso myös: nosso

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

nössö (1) (komparatiivi nössömpi, superlatiivi nössöin) (taivutus [luo])

  1. (arkikieltä) nynny, pelokas; sellainen, joka ei uskalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnøsːø/
  • tavutus: nös‧sö

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nössö Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

nössö (1)

  1. (arkikieltä) nynny, pelkuri, nahjus, nyhverö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nössö nössöt
genetiivi nössön nössöjen
partitiivi nössöä nössöjä
akkusatiivi nössö;
nössön
nössöt
sisäpaikallissijat
inessiivi nössössä nössöissä
elatiivi nössöstä nössöistä
illatiivi nössöön nössöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nössöllä nössöillä
ablatiivi nössöltä nössöiltä
allatiivi nössölle nössöille
muut sijamuodot
essiivi nössönä nössöinä
translatiivi nössöksi nössöiksi
abessiivi nössöttä nössöittä
instruktiivi nössöin
komitatiivi nössöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nössö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nössö Kielitoimiston sanakirjassa