myönteisyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

myönteisyys (40)

  1. se, että on myönteinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmyø̯nt̪ei̯syːs/
  • tavutus: myön‧tei‧syys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myönteisyys myönteisyydet
genetiivi myönteisyyden myönteisyyksien
partitiivi myönteisyyttä myönteisyyksiä
akkusatiivi myönteisyys;
myönteisyyden
myönteisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi myönteisyydessä myönteisyyksissä
elatiivi myönteisyydestä myönteisyyksistä
illatiivi myönteisyyteen myönteisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi myönteisyydellä myönteisyyksillä
ablatiivi myönteisyydeltä myönteisyyksiltä
allatiivi myönteisyydelle myönteisyyksille
muut sijamuodot
essiivi myönteisyytenä myönteisyyksinä
translatiivi myönteisyydeksi myönteisyyksiksi
abessiivi myönteisyydettä myönteisyyksittä
instruktiivi myönteisyyksin
komitatiivi myönteisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myönteisyyde-
vahva vartalo myönteisyyte-
konsonantti-
vartalo
myönteisyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan myönteinen vartalosta myönteis- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]