myöntö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

myöntö (1-J)

  1. myöntäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmyø̯nt̪ø/
  • tavutus: myön‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi myöntö myönnöt
genetiivi myönnön myöntöjen
partitiivi myöntöä myöntöjä
akkusatiivi myöntö;
myönnön
myönnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi myönnössä myönnöissä
elatiivi myönnöstä myönnöistä
illatiivi myöntöön myöntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi myönnöllä myönnöillä
ablatiivi myönnöltä myönnöiltä
allatiivi myönnölle myönnöille
muut sijamuodot
essiivi myöntönä myöntöinä
translatiivi myönnöksi myönnöiksi
abessiivi myönnöttä myönnöittä
instruktiivi myönnöin
komitatiivi myöntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo myönnö-
vahva vartalo myöntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

myöntölause, myöntömuoto

Aiheesta muualla[muokkaa]