muuntelematon
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
muuntelematon
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä muunnella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muuntelematon | muuntelemattomat |
| genetiivi | muuntelemattoman | muuntelemattomien (muuntelematonten) |
| partitiivi | muuntelematonta | muuntelemattomia |
| akkusatiivi | muuntelematon; muuntelemattoman |
muuntelemattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muuntelemattomassa | muuntelemattomissa |
| elatiivi | muuntelemattomasta | muuntelemattomista |
| illatiivi | muuntelemattomaan | muuntelemattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muuntelemattomalla | muuntelemattomilla |
| ablatiivi | muuntelemattomalta | muuntelemattomilta |
| allatiivi | muuntelemattomalle | muuntelemattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muuntelemattomana (muuntelematonna) |
muuntelemattomina |
| translatiivi | muuntelemattomaksi | muuntelemattomiksi |
| abessiivi | muuntelemattomatta | muuntelemattomitta |
| instruktiivi | – | muuntelemattomin |
| komitatiivi | – | muuntelemattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |