muunne
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (musiikki) jokin, mikä on syntynyt muuntamisen tuloksena
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmuːnːeˣ/
- tavutus: muun‧ne
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muunne | muunteet |
| genetiivi | muunteen | muunteiden muunteitten |
| partitiivi | muunnetta | muunteita |
| akkusatiivi | muunne; muunteen |
muunteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muunteessa | muunteissa |
| elatiivi | muunteesta | muunteista |
| illatiivi | muunteeseen | muunteisiin muunteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muunteella | muunteilla |
| ablatiivi | muunteelta | muunteilta |
| allatiivi | muunteelle | muunteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muunteena | muunteina |
| translatiivi | muunteeksi | muunteiksi |
| abessiivi | muunteetta | muunteitta |
| instruktiivi | – | muuntein |
| komitatiivi | – | muunteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muuntee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muunnet- | |