murehtiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
murehtiminen (38)
- teonnimi verbistä murehtia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | murehtiminen | murehtimiset |
| genetiivi | murehtimisen | murehtimisten murehtimisien |
| partitiivi | murehtimista | murehtimisia |
| akkusatiivi | murehtiminen; murehtimisen |
murehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | murehtimisessa | murehtimisissa |
| elatiivi | murehtimisesta | murehtimisista |
| illatiivi | murehtimiseen | murehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | murehtimisella | murehtimisilla |
| ablatiivi | murehtimiselta | murehtimisilta |
| allatiivi | murehtimiselle | murehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | murehtimisena (murehtimisna) |
murehtimisina |
| translatiivi | murehtimiseksi | murehtimisiksi |
| abessiivi | murehtimisetta | murehtimisitta |
| instruktiivi | – | murehtimisin |
| komitatiivi | – | murehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | murehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
murehtimis- | |