moukka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
moukka (10)
- (halventava) käytökseltään sivistymätön henkilö; tomppeli, pölkkypää, hölmö, ääliö
- Senkin mokoma moukka.
- (arkikieltä, shakki) sotilas
- (vanhahtava) talonpoika
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmou̯kːɑ/
- tavutus: mouk‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moukka | moukat |
| genetiivi | moukan | moukkien (moukkain) |
| partitiivi | moukkaa | moukkia |
| akkusatiivi | moukka; moukan |
moukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moukassa | moukissa |
| elatiivi | moukasta | moukista |
| illatiivi | moukkaan | moukkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moukalla | moukilla |
| ablatiivi | moukalta | moukilta |
| allatiivi | moukalle | moukille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moukkana | moukkina |
| translatiivi | moukaksi | moukiksi |
| abessiivi | moukatta | moukitta |
| instruktiivi | – | moukin |
| komitatiivi | – | moukkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mouka- | |
| vahva vartalo | moukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
3. talonpoika
|
Idiomit[muokkaa]
- moukan tuuri odottamaton, hyvä onni
Aiheesta muualla[muokkaa]
- moukka Kielitoimiston sanakirjassa