moikkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
moikkaaminen (38)
- teonnimi verbistä moikata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moikkaaminen | moikkaamiset |
| genetiivi | moikkaamisen | moikkaamisten moikkaamisien |
| partitiivi | moikkaamista | moikkaamisia |
| akkusatiivi | moikkaaminen; moikkaamisen |
moikkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moikkaamisessa | moikkaamisissa |
| elatiivi | moikkaamisesta | moikkaamisista |
| illatiivi | moikkaamiseen | moikkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moikkaamisella | moikkaamisilla |
| ablatiivi | moikkaamiselta | moikkaamisilta |
| allatiivi | moikkaamiselle | moikkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moikkaamisena (moikkaamisna) |
moikkaamisina |
| translatiivi | moikkaamiseksi | moikkaamisiksi |
| abessiivi | moikkaamisetta | moikkaamisitta |
| instruktiivi | – | moikkaamisin |
| komitatiivi | – | moikkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moikkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
moikkaamis- | |