mikittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mikittäminen (38)
- teonnimi verbistä mikittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mikittäminen | mikittämiset |
| genetiivi | mikittämisen | mikittämisten mikittämisien |
| partitiivi | mikittämistä | mikittämisiä |
| akkusatiivi | mikittäminen; mikittämisen |
mikittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mikittämisessä | mikittämisissä |
| elatiivi | mikittämisestä | mikittämisistä |
| illatiivi | mikittämiseen | mikittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mikittämisellä | mikittämisillä |
| ablatiivi | mikittämiseltä | mikittämisiltä |
| allatiivi | mikittämiselle | mikittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mikittämisenä (mikittämisnä) |
mikittämisinä |
| translatiivi | mikittämiseksi | mikittämisiksi |
| abessiivi | mikittämisettä | mikittämisittä |
| instruktiivi | – | mikittämisin |
| komitatiivi | – | mikittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mikittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mikittämis- | |