mikittämätön
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
mikittämätön
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä mikittää
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mikittämätön | mikittämättömät |
genetiivi | mikittämättömän | mikittämättömien (mikittämätönten) |
partitiivi | mikittämätöntä | mikittämättömiä |
akkusatiivi | mikittämätön; mikittämättömän |
mikittämättömät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mikittämättömässä | mikittämättömissä |
elatiivi | mikittämättömästä | mikittämättömistä |
illatiivi | mikittämättömään | mikittämättömiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mikittämättömällä | mikittämättömillä |
ablatiivi | mikittämättömältä | mikittämättömiltä |
allatiivi | mikittämättömälle | mikittämättömille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mikittämättömänä (mikittämätönnä) |
mikittämättöminä |
translatiivi | mikittämättömäksi | mikittämättömiksi |
abessiivi | mikittämättömättä | mikittämättömittä |
instruktiivi | – | mikittämättömin |
komitatiivi | – | mikittämättömine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |