miina

Katso myös: Miina

Suomi

miina (1)

Substantiivi

miina (9)

1. maastoon tai vesistöön asetettava taisteluväline, joka räjähtää herätteestä
2. (biologia) miinaajaperhosen toukan lehden pintakerrosten väliin tekemä käytävä

Ääntäminen

• IPA: [ˈmiːnɑ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	miina	miinat
genetiivi	miinan	miinojen (miinain)
partitiivi	miinaa	miinoja
akkusatiivi	miina; miinan	miinat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	miinassa	miinoissa
elatiivi	miinasta	miinoista
illatiivi	miinaan	miinoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	miinalla	miinoilla
ablatiivi	miinalta	miinoilta
allatiivi	miinalle	miinoille
Muut
essiivi	miinana	miinoina
translatiivi	miinaksi	miinoiksi
abessiivi	miinatta	miinoitta
instruktiivi	–	miinoin
komitatiivi	–	miinoine- + omistusliite

Käännökset

1. taisteluväline

bulgaria: мина [mina] f. englanti: mine espanja: mina f. hollanti: mijn f. italia: mina f. latvia: mīna

portugali: mina f. puola: mina f. ranska: mine f. romania: mină f. ruotsi: mina saksa: Mine f. sloveeni: mina f. venäjä: мина

2. perhosen toukan tekemä käytävä

englanti: mine

Liittyvät sanat

• merimiina, jalkaväkimiina, panssarimiina, liukumiina
• miinoittaa