mietiskelijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mietiskelijä (12)
- henkilö, joka mietiskelee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mietiskelijä | mietiskelijät |
| genetiivi | mietiskelijän | mietiskelijöiden mietiskelijöitten (mietiskelijäin) |
| partitiivi | mietiskelijää | mietiskelijöitä |
| akkusatiivi | mietiskelijä; mietiskelijän |
mietiskelijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mietiskelijässä | mietiskelijöissä |
| elatiivi | mietiskelijästä | mietiskelijöistä |
| illatiivi | mietiskelijään | mietiskelijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mietiskelijällä | mietiskelijöillä |
| ablatiivi | mietiskelijältä | mietiskelijöiltä |
| allatiivi | mietiskelijälle | mietiskelijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mietiskelijänä | mietiskelijöinä |
| translatiivi | mietiskelijäksi | mietiskelijöiksi |
| abessiivi | mietiskelijättä | mietiskelijöittä |
| instruktiivi | – | mietiskelijöin |
| komitatiivi | – | mietiskelijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mietiskelijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka mietiskelee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mietiskelijä Kielitoimiston sanakirjassa