mestaaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mestaaja (10)
- henkilö, joka mestaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmest̪ɑːjɑ/
- tavutus: mes‧taa‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mestaaja | mestaajat |
| genetiivi | mestaajan | mestaajien (mestaajain) |
| partitiivi | mestaajaa | mestaajia |
| akkusatiivi | mestaaja; mestaajan |
mestaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mestaajassa | mestaajissa |
| elatiivi | mestaajasta | mestaajista |
| illatiivi | mestaajaan | mestaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mestaajalla | mestaajilla |
| ablatiivi | mestaajalta | mestaajilta |
| allatiivi | mestaajalle | mestaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mestaajana | mestaajina |
| translatiivi | mestaajaksi | mestaajiksi |
| abessiivi | mestaajatta | mestaajitta |
| instruktiivi | – | mestaajin |
| komitatiivi | – | mestaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mestaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka mestaa
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mestaaja Kielitoimiston sanakirjassa