mekaniikka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (fysiikka) vuorovaikutuksia ja liikeilmiöitä tutkiva tieteen ala, fysiikan osa-alue
- (fysiikka) tiede, joka tutkii kappaleiden liikettä ulkoisten voimien vaikutuksesta
- koneen tai laitteen mekaaniset osat
- Elektronisen robotin mekaniikka on usein hyvin mutkikas.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmekɑˌniːkːɑ/
- tavutus: me‧ka‧niik‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mekaniikka | mekaniikat |
| genetiivi | mekaniikan | mekaniikkojen (mekaniikkain) |
| partitiivi | mekaniikkaa | mekaniikkoja |
| akkusatiivi | mekaniikka; mekaniikan |
mekaniikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mekaniikassa | mekaniikoissa |
| elatiivi | mekaniikasta | mekaniikoista |
| illatiivi | mekaniikkaan | mekaniikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mekaniikalla | mekaniikoilla |
| ablatiivi | mekaniikalta | mekaniikoilta |
| allatiivi | mekaniikalle | mekaniikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mekaniikkana | mekaniikkoina |
| translatiivi | mekaniikaksi | mekaniikoiksi |
| abessiivi | mekaniikatta | mekaniikoitta |
| instruktiivi | – | mekaniikoin |
| komitatiivi | – | mekaniikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mekaniika- | |
| vahva vartalo | mekaniikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. vuorovaikutuksia ja liikeilmiöitä tutkiva tieteen ala, fysiikan osa-alue
Liittyvät sanat[muokkaa]
biomekaaninen, jatkuvan aineen mekaniikka, kineettinen, klassinen mekaniikka, mekaaninen, mekanismi
Yhdyssanat[muokkaa]
biomekaniikka, hienomekaniikka, kvanttimekaniikka, maarakennusmekaniikka, matriisimekaniikka, sähkömekaniikka, taivaanmekaniikka, virtausmekaniikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- mekaniikka Kielitoimiston sanakirjassa