meinaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
meinaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä meinata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meinaava | meinaavat |
| genetiivi | meinaavan | meinaavien (meinaavain) |
| partitiivi | meinaavaa | meinaavia |
| akkusatiivi | meinaava; meinaavan | meinaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meinaavassa | meinaavissa |
| elatiivi | meinaavasta | meinaavista |
| illatiivi | meinaavaan | meinaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | meinaavalla | meinaavilla |
| ablatiivi | meinaavalta | meinaavilta |
| allatiivi | meinaavalle | meinaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | meinaavana | meinaavina |
| translatiivi | meinaavaksi | meinaaviksi |
| abessiivi | meinaavatta | meinaavitta |
| instruktiivi | – | meinaavin |
| komitatiivi | – | meinaavine |