meinaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
meinaaminen (38)
- teonnimi verbistä meinata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meinaaminen | meinaamiset |
| genetiivi | meinaamisen | meinaamisten meinaamisien |
| partitiivi | meinaamista | meinaamisia |
| akkusatiivi | meinaaminen; meinaamisen |
meinaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meinaamisessa | meinaamisissa |
| elatiivi | meinaamisesta | meinaamisista |
| illatiivi | meinaamiseen | meinaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | meinaamisella | meinaamisilla |
| ablatiivi | meinaamiselta | meinaamisilta |
| allatiivi | meinaamiselle | meinaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | meinaamisena (meinaamisna) |
meinaamisina |
| translatiivi | meinaamiseksi | meinaamisiksi |
| abessiivi | meinaamisetta | meinaamisitta |
| instruktiivi | – | meinaamisin |
| komitatiivi | – | meinaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | meinaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
meinaamis- | |