marasto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
marasto (2)
- (murteellinen, Lappi) matalaa koivikkoa kasvava harjanne tai tunturinrinne
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | marasto | marastot |
| genetiivi | maraston | marastojen marastoiden marastoitten |
| partitiivi | marastoa | marastoita marastoja |
| akkusatiivi | marasto; maraston |
marastot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | marastossa | marastoissa |
| elatiivi | marastosta | marastoista |
| illatiivi | marastoon | marastoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | marastolla | marastoilla |
| ablatiivi | marastolta | marastoilta |
| allatiivi | marastolle | marastoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | marastona | marastoina |
| translatiivi | marastoksi | marastoiksi |
| abessiivi | marastotta | marastoitta |
| instruktiivi | – | marastoin |
| komitatiivi | – | marastoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | marasto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
saamelainen laina[1]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.