mankuja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mankuja (10)

  1. henkilö, joka mankuu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑŋkujɑ/
  • tavutus: man‧ku‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mankuja mankujat
genetiivi mankujan mankujien
(mankujain)
partitiivi mankujaa mankujia
akkusatiivi mankuja;
mankujan
mankujat
sisäpaikallissijat
inessiivi mankujassa mankujissa
elatiivi mankujasta mankujista
illatiivi mankujaan mankujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mankujalla mankujilla
ablatiivi mankujalta mankujilta
allatiivi mankujalle mankujille
muut sijamuodot
essiivi mankujana mankujina
translatiivi mankujaksi mankujiksi
abessiivi mankujatta mankujitta
instruktiivi mankujin
komitatiivi mankujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mankuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mankuja Kielitoimiston sanakirjassa