mahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mahtaminen (38)
- teonnimi verbistä mahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahtaminen | mahtamiset |
| genetiivi | mahtamisen | mahtamisten mahtamisien |
| partitiivi | mahtamista | mahtamisia |
| akkusatiivi | mahtaminen; mahtamisen |
mahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahtamisessa | mahtamisissa |
| elatiivi | mahtamisesta | mahtamisista |
| illatiivi | mahtamiseen | mahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahtamisella | mahtamisilla |
| ablatiivi | mahtamiselta | mahtamisilta |
| allatiivi | mahtamiselle | mahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahtamisena (mahtamisna) |
mahtamisina |
| translatiivi | mahtamiseksi | mahtamisiksi |
| abessiivi | mahtamisetta | mahtamisitta |
| instruktiivi | – | mahtamisin |
| komitatiivi | – | mahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mahtamis- | |