märisijä
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
märisijä (12)
- henkilö, joka märisee
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | märisijä | märisijät |
| genetiivi | märisijän | märisijöiden märisijöitten (märisijäin) |
| partitiivi | märisijää | märisijöitä |
| akkusatiivi | märisijä; märisijän |
märisijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | märisijässä | märisijöissä |
| elatiivi | märisijästä | märisijöistä |
| illatiivi | märisijään | märisijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | märisijällä | märisijöillä |
| ablatiivi | märisijältä | märisijöiltä |
| allatiivi | märisijälle | märisijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | märisijänä | märisijöinä |
| translatiivi | märisijäksi | märisijöiksi |
| abessiivi | märisijättä | märisijöittä |
| instruktiivi | – | märisijöin |
| komitatiivi | – | märisijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | märisijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |