määintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

määintä (9-J)

  1. määkiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmæːint̪æ/
  • tavutus: mää‧in‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi määintä määinnät
genetiivi määinnän määintöjen
(määintäin)
partitiivi määintää määintöjä
akkusatiivi määintä;
määinnän
määinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi määinnässä määinnöissä
elatiivi määinnästä määinnöistä
illatiivi määintään määintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi määinnällä määinnöillä
ablatiivi määinnältä määinnöiltä
allatiivi määinnälle määinnöille
muut sijamuodot
essiivi määintänä määintöinä
translatiivi määinnäksi määinnöiksi
abessiivi määinnättä määinnöittä
instruktiivi määinnöin
komitatiivi määintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo määinnä-
vahva vartalo määintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]