läjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läjä (10)
- epäjärjestyksessä oleva joukko tavaroita
- ylöskaivetusta maa-aineesta muodostunut kasa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlæjæ/, [ˈlæjæ]
- tavutus: lä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läjä | läjät |
| genetiivi | läjän | läjien (läjäin) |
| partitiivi | läjää | läjiä |
| akkusatiivi | läjä; läjän |
läjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läjässä | läjissä |
| elatiivi | läjästä | läjistä |
| illatiivi | läjään | läjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läjällä | läjillä |
| ablatiivi | läjältä | läjiltä |
| allatiivi | läjälle | läjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | läjänä | läjinä |
| translatiivi | läjäksi | läjiksi |
| abessiivi | läjättä | läjittä |
| instruktiivi | – | läjin |
| komitatiivi | – | läjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | läjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- läjä Kielitoimiston sanakirjassa