lynkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lynkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä lynkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lynkkaaminen | lynkkaamiset |
| genetiivi | lynkkaamisen | lynkkaamisten lynkkaamisien |
| partitiivi | lynkkaamista | lynkkaamisia |
| akkusatiivi | lynkkaaminen; lynkkaamisen |
lynkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lynkkaamisessa | lynkkaamisissa |
| elatiivi | lynkkaamisesta | lynkkaamisista |
| illatiivi | lynkkaamiseen | lynkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lynkkaamisella | lynkkaamisilla |
| ablatiivi | lynkkaamiselta | lynkkaamisilta |
| allatiivi | lynkkaamiselle | lynkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lynkkaamisena (lynkkaamisna) |
lynkkaamisina |
| translatiivi | lynkkaamiseksi | lynkkaamisiksi |
| abessiivi | lynkkaamisetta | lynkkaamisitta |
| instruktiivi | – | lynkkaamisin |
| komitatiivi | – | lynkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lynkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lynkkaamis- | |