luutnantti

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Luutnantti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luutnantti (5-C)[1]

  1. (sodankäynti) vänrikin ja yliluutnantin arvojen väliin sijoittuva sotilasarvo; sellaisen arvon haltija
    Reservin luutnantiksi voi päästä saamalla ylennyksen suorittamalla ensin reserviupseerikoulun varusmiesaikana.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluːt̪nɑnt̪ːi/
  • tavutus: luut‧nant‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luutnantti luutnantit
genetiivi luutnantin luutnanttien
(luutnanttein)
partitiivi luutnanttia luutnantteja
akkusatiivi luutnantti;
luutnantin
luutnantit
sisäpaikallissijat
inessiivi luutnantissa luutnanteissa
elatiivi luutnantista luutnanteista
illatiivi luutnanttiin luutnantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luutnantilla luutnanteilla
ablatiivi luutnantilta luutnanteilta
allatiivi luutnantille luutnanteille
muut sijamuodot
essiivi luutnanttina luutnantteina
translatiivi luutnantiksi luutnanteiksi
abessiivi luutnantitta luutnanteitta
instruktiivi luutnantein
komitatiivi luutnantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luutnanti-
vahva vartalo luutnantti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi < ranska[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aliluutnantti, everstiluutnantti, kapteeniluutnantti, kenraaliluutnantti, yliluutnantti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.