lustraatio
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lustraatio (3)
- (politiikka) eräissä Itä-Euroopan maissa kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen uudelleenarviointi ja puhdistus, jossa rajoitetaan entisten kommunistien ja etenkin salaisen poliisin ilmiantajien pääsyä poliittisiin johtotehtäviin tai virkamiesasemiin
- (historia) muinaisen Kreikan ja Rooman puhdistautumismeno
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lustraatio | lustraatiot |
genetiivi | lustraation | lustraatioiden lustraatioitten |
partitiivi | lustraatiota | lustraatioita |
akkusatiivi | lustraatio; lustraation |
lustraatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lustraatiossa | lustraatioissa |
elatiivi | lustraatiosta | lustraatioista |
illatiivi | lustraatioon | lustraatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lustraatiolla | lustraatioilla |
ablatiivi | lustraatiolta | lustraatioilta |
allatiivi | lustraatiolle | lustraatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lustraationa | lustraatioina |
translatiivi | lustraatioksi | lustraatioiksi |
abessiivi | lustraatiotta | lustraatioitta |
instruktiivi | – | lustraatioin |
komitatiivi | – | lustraatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lustraatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. eräissä Itä-Euroopan maissa kommunistihallintojen vallasta poistumisen jälkeinen uudelleenarviointi ja puhdistus
|