luottanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä luottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luottanut | luottaneet |
| genetiivi | luottaneen | luottaneiden luottaneitten |
| partitiivi | luottanutta | luottaneita |
| akkusatiivi | luottanut; luottaneen | luottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luottaneessa | luottaneissa |
| elatiivi | luottaneesta | luottaneista |
| illatiivi | luottaneeseen | luottaneisiin luottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luottaneella | luottaneilla |
| ablatiivi | luottaneelta | luottaneilta |
| allatiivi | luottaneelle | luottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luottaneena | luottaneina |
| translatiivi | luottaneeksi | luottaneiksi |
| abessiivi | luottaneetta | luottaneitta |
| instruktiivi | – | luottanein |
| komitatiivi | – | luottaneine |