luototus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luototus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluo̯t̪ot̪us/
- tavutus: luo‧to‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luototus | luototukset |
| genetiivi | luototuksen | luototusten luototuksien |
| partitiivi | luototusta | luototuksia |
| akkusatiivi | luototus; luototuksen |
luototukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luototuksessa | luototuksissa |
| elatiivi | luototuksesta | luototuksista |
| illatiivi | luototukseen | luototuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luototuksella | luototuksilla |
| ablatiivi | luototukselta | luototuksilta |
| allatiivi | luototukselle | luototuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luototuksena | luototuksina |
| translatiivi | luototukseksi | luototuksiksi |
| abessiivi | luototuksetta | luototuksitta |
| instruktiivi | – | luototuksin |
| komitatiivi | – | luototuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luototukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luototus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä luotottaa (luotot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. luotottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luototus Kielitoimiston sanakirjassa