luonne

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luonne (48-J)

  1. (psykologia) jonkun henkiset ominaispiirteet

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluonːe/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi luonne luonteet
genetiivi luonteen luonteiden
luonteitten
partitiivi luonnetta luonteita
akkusatiivi luonne; luonteen luonteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi luonteessa luonteissa
elatiivi luonteesta luonteista
illatiivi luonteeseen luonteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi luonteella luonteilla
ablatiivi luonteelta luonteilta
allatiivi luonteelle luonteille
Muut
essiivi luonteena luonteina
translatiivi luonteeksi luonteiksi
abessiivi luonteetta luonteitta
instruktiivi luontein
komitatiivi luonteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]