luhistuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
luhistuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä luhistua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luhistuva | luhistuvat |
genetiivi | luhistuvan | luhistuvien (luhistuvain) |
partitiivi | luhistuvaa | luhistuvia |
akkusatiivi | luhistuva; luhistuvan | luhistuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luhistuvassa | luhistuvissa |
elatiivi | luhistuvasta | luhistuvista |
illatiivi | luhistuvaan | luhistuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luhistuvalla | luhistuvilla |
ablatiivi | luhistuvalta | luhistuvilta |
allatiivi | luhistuvalle | luhistuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luhistuvana | luhistuvina |
translatiivi | luhistuvaksi | luhistuviksi |
abessiivi | luhistuvatta | luhistuvitta |
instruktiivi | – | luhistuvin |
komitatiivi | – | luhistuvine |