louhinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

louhinta (9-J)[1]

  1. (kaivannaiset) kiinteän maa-aineksen irrottaminen kappaleina maaperästä, erityisesti kiven irrottaminen kalliosta
  2. (metallintyöstö) metallin leikaaminen taltalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlou̯hint̪ɑ/
  • tavutus: lou‧hin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi louhinta louhinnat
genetiivi louhinnan louhintojen
(louhintain)
partitiivi louhintaa louhintoja
akkusatiivi louhinta;
louhinnan
louhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi louhinnassa louhinnoissa
elatiivi louhinnasta louhinnoista
illatiivi louhintaan louhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi louhinnalla louhinnoilla
ablatiivi louhinnalta louhinnoilta
allatiivi louhinnalle louhinnoille
muut sijamuodot
essiivi louhintana louhintoina
translatiivi louhinnaksi louhinnoiksi
abessiivi louhinnatta louhinnoitta
instruktiivi louhinnoin
komitatiivi louhintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo louhinna-
vahva vartalo louhinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kivenlouhinta, malminlouhinta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J