lonkka

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Lonkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Lonkkaluu

Substantiivi[muokkaa]

lonkka (10-A)

  1. reiden ja lantion välisen lonkkanivelen ja lonkkaluun seutu
    Tärskyn jälkeen lonkkaa on kolottanut aina sateen edellä.
    Pyssymies yritti ampua metsoa lonkalta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈloŋk.kɑ/
  • tavutus: lonk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lonkka lonkat
genetiivi lonkan lonkkien
(lonkkain)
partitiivi lonkkaa lonkkia
akkusatiivi lonkka;
lonkan
lonkat
sisäpaikallissijat
inessiivi lonkassa lonkissa
elatiivi lonkasta lonkista
illatiivi lonkkaan lonkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lonkalla lonkilla
ablatiivi lonkalta lonkilta
allatiivi lonkalle lonkille
muut sijamuodot
essiivi lonkkana lonkkina
translatiivi lonkaksi lonkiksi
abessiivi lonkatta lonkitta
instruktiivi lonkin
komitatiivi lonkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lonka-
vahva vartalo lonkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lonkkaheitto, lonkkahermo, lonkkaluu, lonkkamalja, lonkkamurtuma, lonkkanivel, lonkkasärky, lonkkavika

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lonkka Kielitoimiston sanakirjassa