lomittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lomittaminen (38)
- teonnimi verbistä lomittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lomittaminen | lomittamiset |
| genetiivi | lomittamisen | lomittamisten lomittamisien |
| partitiivi | lomittamista | lomittamisia |
| akkusatiivi | lomittaminen; lomittamisen |
lomittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lomittamisessa | lomittamisissa |
| elatiivi | lomittamisesta | lomittamisista |
| illatiivi | lomittamiseen | lomittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lomittamisella | lomittamisilla |
| ablatiivi | lomittamiselta | lomittamisilta |
| allatiivi | lomittamiselle | lomittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lomittamisena (lomittamisna) |
lomittamisina |
| translatiivi | lomittamiseksi | lomittamisiksi |
| abessiivi | lomittamisetta | lomittamisitta |
| instruktiivi | – | lomittamisin |
| komitatiivi | – | lomittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lomittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lomittamis- | |