loikoileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
loikoileminen (38)
- teonnimi verbistä loikoilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikoileminen | loikoilemiset |
| genetiivi | loikoilemisen | loikoilemisten loikoilemisien |
| partitiivi | loikoilemista | loikoilemisia |
| akkusatiivi | loikoileminen; loikoilemisen |
loikoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikoilemisessa | loikoilemisissa |
| elatiivi | loikoilemisesta | loikoilemisista |
| illatiivi | loikoilemiseen | loikoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikoilemisella | loikoilemisilla |
| ablatiivi | loikoilemiselta | loikoilemisilta |
| allatiivi | loikoilemiselle | loikoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikoilemisena (loikoilemisna) |
loikoilemisina |
| translatiivi | loikoilemiseksi | loikoilemisiksi |
| abessiivi | loikoilemisetta | loikoilemisitta |
| instruktiivi | – | loikoilemisin |
| komitatiivi | – | loikoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loikoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
loikoilemis- | |