loikkaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
loikkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä loikata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikkaava | loikkaavat |
| genetiivi | loikkaavan | loikkaavien (loikkaavain) |
| partitiivi | loikkaavaa | loikkaavia |
| akkusatiivi | loikkaava; loikkaavan | loikkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikkaavassa | loikkaavissa |
| elatiivi | loikkaavasta | loikkaavista |
| illatiivi | loikkaavaan | loikkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikkaavalla | loikkaavilla |
| ablatiivi | loikkaavalta | loikkaavilta |
| allatiivi | loikkaavalle | loikkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkaavana | loikkaavina |
| translatiivi | loikkaavaksi | loikkaaviksi |
| abessiivi | loikkaavatta | loikkaavitta |
| instruktiivi | – | loikkaavin |
| komitatiivi | – | loikkaavine |